Aura

Kourissa raskaan pimeän
kivet kipuja jauhaa
suruista hilja kehräten
huntua kirojen kantaa

Kalpeana kirnuaa
harsoon kietoo hulluuden
irti laski horroksesta
taas raivaa rauta murheiden

Ei sammu koskaan aura musta
ei mikään tapa, ikävää
ei risti anna pelastusta
vain katkeruuttaan häpeää

Kulkee kanssa pahojen
sydän pelkkää routaa
saapuu laumassa petojen
niittää rauta murheiden