Vuonna jotakin

Jää tyttö kyynelehtimään.
Hän joutuu hyvästelemään,
Kun vuoksi isänmaan
Pukeutuu haarniskaan
Tuo poika nuori iältään.

Vie juna kauas etelään.
Ei voinut tyttö ymmärtää,
Niin paljon ikävää.
Kaukana ei missään
Tuo poika kirjeen kirjoittaa.

Ei heitä kahta toisistaan
Saa tämä aika erottaa.
Niin vannoi poika tuo,
Palaa hän tytön luo.
Tie kotiin kerran kuljettaa.

Ei heitä kahta toisistaan
Saa tämä aika erottaa.
Kai loppuu sotakin,
Tie johtaa takaisin
Viimeistään vuonna jotakin.

On vuodet hiljaa kulkeneet
Ja miehet kaukaa palanneet.
Saapui myös poika tuo
Kotiinsa tytön luo.
Ei kirjeet turhaan luvanneet.

Ei heitä kahta toisistaan
Voinut tuo aika erottaa.
Tie johti takaisin,
Niin loppui sotakin.
Se oli vuonna jotakin.
Se oli vuonna jotakin.